Ajatuksia energiasta, ilmastosta ja politiikasta Mielipiteet omia, faktat eivät

Puolueet ovat puolueita energiapolitiikassakin

Poliittisten puolueiden linjauksia ilmastonmuutoksesta lukiessa tulee selväksi, että kaikki puolueet jakavat Suomessa perusolettamuksen ilmastonmuutoksen todellisuudesta. Keinot ilmastonmuutoksen torjuntaan eroavatkin sitten jo jokseenkin radikaalisti, mikä on puhtaan teoreettisesti ajateltuna yllättävää.

Yllättävää keinojen eroaminen toisistaan on siksi, että teoriassa ajateltuna voidaan aina löytää joukko tehokkaimpia keinoja vaikuttaa johonkin asiaan. Tehokkaimmalla tarkoitetaan nyt keinoja, joiden tuotto-panossuhde on paras, eli vaikutus haluttuun suuntaan on suurin suhteessa tarvittaviin resursseihin. Ilmastonmuutoksenkin suhteen on siis löydettävissä tällaiset tehokkaimmat keinot. Todellisuus eroaa tietysti teoriasta siinä suhteessa, että todellisuudessa arvioissa on aina virheitä ja siksi olisi luonnollista, jos puolueet esittäisivät suunnilleen yhtenäisen joukon keinoja, mutta painotuksissa olisi pieniä eroja.

Mutta puolueiden ohjelmia katsoessa keinovalikoimat eroavat suuresti toisistaan. Tähän selitystä etsittäessä törmätään siihen, että puolueet toimivat myös edustamiensa äänestäjien etujen ajajina, ja siksi esitetään sellaisia keinoja, joissa oma äänestäjäkunta ei joudu maksumiehen rooliin. Itse ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta tällainen kilpalaulanta, jossa sekoittuvat äänestäjien intressit ja ilmastontorjunnan tehokkuus on kuitenkin haitallista.

Ilmastonmuutoksen torjunnan keinosta puhuttaessa pitäisi erottaa toisistaan tuotto-panossuhteeltaan tehokkaimmat keinoja ja keinojen maksajat. Ilmastonmuutoksen torjuntakeinoja ei pitäisi valikoida poliittisella huutoäänestyksellä, vaan rationaalisella kustannus-hyötyanalyysillä. Tämän jälkeen poliitikkojen pitäisi päättää torjunnan maksajat eli jakaa syntyvät kustannukset ”oikeudenmukaisesti” niin, ettei toimenpiteistä syntyvä kustannus välttämättä kohdistu toimenpiteen kohteelle. Poliittisessa keskustelussa on nyt nähtävissä liikenteen ylikorostaminen ja asumisen, teollisuuden ja lämmityksen kustannusten alikorostaminen johtuen ainakin osin siitä, että keinot ja maksajat sekoittuvat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Belchatowin hiilivoimala Puolassa on Euroopan suurin ruskohiiltä polttava hiilivoima ja Euroopan suurin hiilellä saastuttaja. Tämä voimalaitos tuottaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin koko Suomen energiateollisuus.

Merkittävää mittaavan suuruutta voidaan kuvailla sillä, että tämä Belchatowin voimala tuottaa 10 % Puolan sähköntarpeesta. Puolassa ja Saksassa on 51 % Euroopan unionin hiilivoimaloista. Niistä syntyy 54 prosenttia Euroopan unionin hiilivoimaloiden päästöistä.

Tämän tiedon perusteella minun on nyt melko vaikea ymmärtää, että minun pitäisi lopettaa lihan syönti ja hankkia mahdollisimman nopeasti 40 000 € maksava sähköauto!

Pitäisikö meidän Suomessa lähteä keskittää kaikki voimavarat tekniikan viemiseksi Puolaan ja Saksaan. Pitää ponnekkaasti näitä saastuttajia esillä ja syyttää näiden maiden päättäjiä ilmaston tuhoamisest sen sijaan, että pistämme suomalaiset tästä syylliseksi.

Hyvänä esimerkkinä saastuttavan toiminnan edistämiseksi on ollut Itämeren tilan pelastaminen. Venäjä on vähät välittänyt osuudestaan Itämeren suurimpana saastuttajana. Nyt asiat alkavat hiljalleen kääntyä oikeaan suuntaan, kun suomalaiset ovat rakentaneet omalla rahalla vesien käsittelyn kuntoon esim Pietarissa.

Käyttäjän MalkusLindroos kuva
Malkus Lindroos

Ongelmahan on juuri siinä, että puolueet esittävät keinoja, joissa ei ole objektiivisesti tarkasteltuna järkeä. Esimerkiksi sähköauto on harvoin taloudellisesti kannattava investointi.

Toisaalta siirtyminen kaukolämmöstä maalämpöön on usein kannattava investointina (eli se säästää enemmän kuin maksaa) ja lisäksi se laskee merkittävästi hiilidioksidipäästöjä. Mutta kaukolämpöyhtiöt ovat usein kunnallisia, ja niillä on vahvat kytkökset paikallispolitiikkaan, minkä vuoksi puoleilla ei ole kovin vahvoja intressejä edistää kaukolämmön kulutuksen vähenemistä.

Jos siis tarkasteltaisiin objektiivisesti tehokkaita ilmastotoimia, olisi vielä jäljellä pitkä lista sellaisia keinoja, jotka eivät maksa yhtään mitään tai jopa säästävät. Tällaisia keinoja kannattaa tehdä riippumatta siitä mitä ulkomailla tapahtuu. Samalla voidaan kehittää niitä vientituotteita Suomelle - meistä tuskin tulee sähköautoteknologian vientimaata, mutta rakennusten lämmityksen saralla kilpailua maailmalla on vähemmän.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Perusongelmana politiikassa on yleensä se, että varsinkin poliittisten vastustajien kokonaislinjoja ei haluta nähdä, vaan huomio kohdistuu vain yhteen monista tekijöistä tyyliin "mitä tehdään kun ei tuule"? Todellisuudessa ei taida olla yhtään puoluetta joka olisi luopumassa monen tuotantomuodon paletista. Toinen yleinen virhe on eräänlaisen riskinanalyysin puute tai alkeellisuus. Mistä hyvänä esimerkkinä on rakenteilla olevat ydinvoimamme jotka tulevat tuottamaan kovin kallista sähköä ja joiden valmistumisajankohta on mitä on.

Toimituksen poiminnat